levottoman petillä.
Kylkeään kääntää,
tyynyään vääntää.
Hikeäkin pukkaa---
ei tartte sukkaa.
Peittojaan kiskoo,
jalkojaan viskoo.
Uni lentää ulos,
vikuroinnin tulos.
Itkua pukkaa,
kelloaan rukkaa.
Mieskin herää,
lempeä perää.
Tässä kulkee raja,
nyt vaihtuu maja !
Mainio runo! ja jotenkin tutun kuuloista juttua, aivan kuin olisi joskus ollut vähän samanlaista tunnelmaa.
VastaaPoistaHehee niin tuttua tunnelmaa tässä keskeisessä kultaisessa iässä =)
VastaaPoistaKuten töissä eräs nainen sattuvasti sanoi: Ei oo heleppoo olla vanheneva nainen. Onneksi on niitä hyviäkin hetkiä kuitenkin.
VastaaPoista