solina sieluhuni soi.
Mennessään vie surut,
mielen mustat murut.
Aika katoaa,
jään istumaan.
Lumo tarttuu luihin,
ytimiin ja muihin.
Veen velho,
putouksen peikko,
soittaa rumpuaan.
Puron alla, kivikolossaan,
puron alla...
Havahdun haaveistain.
Kuulen--vai luulenko vain,
naurua noista noroista,
kikatusta kivenkoloista.
Noin se meni=) Mulla olisi kiva kuvakin sinusta kun noita nauruja kuuntelet puronrannalla. Tuli haikuikävä lappiin aag pitääs pijan päästä taas..
VastaaPoista