Itsestäni

Laulanko luontoni loistetta,

näenkö sisimpäni soihdun.

Kuulenko aaltojeni alun,

pohjavirtojeni poljennon.

Ymmärränkö kuuhueni kulun,

kuiskaukset kehieni kertomat.

Uni

Kelluin kai kaarnalaivalla

vallattoman veen virroilla

Kiteillä kimmeltävillä

ajattomilla aalloilla

Katsahtelin kaarnaselta

tutkin tältä tuhdolta

Näin näillä näkimillä

hoksottimilla huomasin

Autereisen alta aallon

riimittelevän railosta

Kultiansa kauhomassa

sanojansa saattelemassa

Sanaset selälle seilas

kultaiset kehrälle kieri

Kehrä kiipesi kaarelle

itäisehen iloitteli

Syyspäiväntasauksen runoja

Aurinko kultataivaastaan tuli kuutartaan tapaamaan,

hetken koskettivat he toisiaan tähtitarhassaan.

Valon herra lepoon taipuu, maaemon syliin vaipuu,

Kuutar tähkäpäiden myötä hopeoi iltaa- yötä.

Aika levon ja luopumisen koittaa, syys sateiden laulua soittaa.

Yön usma, päivän kehrä

käsitysten kisaili.

Lehdet kirjoi, puut punersi,

marjat mättäille marssitti.

Lännestä leyhytti levon tuulet,

veet viisaat virtasi.

Kiireet kiersi kerälle,

lyhtyyn liekin lähetti.

Unet laski laitumille,

sametin sinisen siivitti.

Yöbussi = runohepuli

Kun kuojuu unen ja hereilläolon välimaastossa ja tihrustaa väsynein silmin ulos ikkunasta, voi käydä näin...

En sitten saanut nukuttua, kun näitä vaan tupsahteli, tuhersin ne johonkin ryppyiseen paperinpalaan jonka löysin hätäseen repuntaskusta..

Loma runelluksia

Sain hetken viettää kesäisessä haassa,

iloisten menninkäisten maassa.

Keskellä keinuvien kellojen,

soidessa sirkkojen sellojen

Aaltojen kohina rantakiviä vasten,

tuulen tarinat puiden lehdillä.

Tähän jään, istun kunnes en enää ole.

Miten hyvältä maistuukaan nauru.

Hetken ilo, huoleton nektari,

kuin lapsena vielä kokonaisena.

Auringon timantteja laineilla,

voin kerätä aarteen,

sieluni säkkiin.

Usvakeijut

Aamuisessa autereessa

ylitse veen vetehisten

neitokaiset nelistävät

usvakeijut ulapalta

Tuulen tammoilla tulevat

ääneti leijuvat äärehen

Hentoisesti hipaisevat

suudelman poskelle suovat

Muuttui mantuni mustaksi,

kipu kalloani kiersi.

Synkäksi suvi sakeni,

kirvelsi kopuinen kieli.

Pieneksi piika pakenin,

sieluni saamattomihin.

Suksin syömmeni saloihin,

korvihin käpyset kiersin.

Katehen karvastamasta,

kipujen koettamasta.

Rintoani riipimästä,

tuntoani tuikkimasta.

Semmoista se elämä on,,,