Kelluin kai kaarnalaivalla
vallattoman veen virroilla
Kiteillä kimmeltävillä
ajattomilla aalloilla
Katsahtelin kaarnaselta
tutkin tältä tuhdolta
Näin näillä näkimillä
hoksottimilla huomasin
Autereisen alta aallon
riimittelevän railosta
Kultiansa kauhomassa
sanojansa saattelemassa
Sanaset selälle seilas
kultaiset kehrälle kieri
Kehrä kiipesi kaarelle
itäisehen iloitteli
Tämä on ihana, osaat sitten tämän tyylisten runojan rustaamisen. Kumman tutun näköinen kuvasi "malli"
VastaaPoistaLiekö tuo autereinen sanojaan saattelemassa ,,tutunomainen on hän kyllä,,johtuneeko siitä unesta ;)ihhi.
VastaaPoistaTaivaan kehrä, aurinkoko sieltä vedestä nousi kaamoksen päättyessä? Näin tämän tulkitsin.
VastaaPoistaMarjaisa,kiitos kommentistasi:) kyllä niinkin tämän voi nähdä ja toisaalta, miten unen ja valveen rajamailla uudet ajatukset, sanat ja runot alkavat keriä kerälle mielemme railoista lopulta pompaten ilmoille.
VastaaPoista