Syyspäiväntasauksen runoja

Aurinko kultataivaastaan tuli kuutartaan tapaamaan,

hetken koskettivat he toisiaan tähtitarhassaan.

Valon herra lepoon taipuu, maaemon syliin vaipuu,

Kuutar tähkäpäiden myötä hopeoi iltaa- yötä.

Aika levon ja luopumisen koittaa, syys sateiden laulua soittaa.

Yön usma, päivän kehrä

käsitysten kisaili.

Lehdet kirjoi, puut punersi,

marjat mättäille marssitti.

Lännestä leyhytti levon tuulet,

veet viisaat virtasi.

Kiireet kiersi kerälle,

lyhtyyn liekin lähetti.

Unet laski laitumille,

sametin sinisen siivitti.