Muuttui mantuni mustaksi,
kipu kalloani kiersi.
Synkäksi suvi sakeni,
kirvelsi kopuinen kieli.
Pieneksi piika pakenin,
sieluni saamattomihin.
Suksin syömmeni saloihin,
korvihin käpyset kiersin.
Katehen karvastamasta,
kipujen koettamasta.
Rintoani riipimästä,
tuntoani tuikkimasta.
Semmoista se elämä on,,,
No niinkö teki, voi. Tuli sentään tämä kiva runo, meidän iloksi.
VastaaPoistaMulla vähän on samanlainen tunne että pitäs kiretää kävyt korviin ja paeta vuorille... no kyllä se taas tästä...
VastaaPoistaKiva ja nappiin osunut runo sulla taas:)
T: Kaarnikka-sisko