maisema tää syömmehen on taitettu.
Rinnan täyttää ranta rauhallaan,
ammentaa saan onnenkauhallaan.
Tyynenä veen pinta peilaa,
ylitseen tuo pieni pilvi seilaa.
Kelluu kehrä ulapalla,
kullan kajona kuvastimella.
Hiljaa viistää venhon nokka,
pintaa tyyntä halkoo kokka.
Ilmassa vain airo narahtaa,
sorsa suolla lauluun parahtaa.
Tästä myös pidän erityisesti, rakas lapsuuden kodin ranta ja kaunis runo siitä.
VastaaPoistaIhana runo ja kotoisan rannan tunnelma ..niin tuttu ja rakas. Hetken mitein mistä kohtaa kuva on ja sitten keksin =) tuosta laituristakin on uimaan pulahdettu erinäisiä kertoja. Kiitos että, puit sanoiksi ihanan tunnelman.
VastaaPoista