sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Tahto

Veen seisovan voimasta,
irti tahtoisin taistella.
Virtojen viileiden viedä,
rannoille uusille uida.

Ennen kuin eloni ehtyy,
varteni vanhaksi vääntyy.
Sormeni koukuksi sortuu,
jalkani nousematta notkuu.

3 kommenttia:

  1. Viileisiin raikkaisiin vesiin, sinne me sukelletaan plumps! Vähän voi joutua ensin vetämään henkeä, jos on oikein raikasta. Mihin se meitä viekään? Uusiin huomisiin, unelmiin, tuleviin.

    VastaaPoista
  2. Niinpä! hienosti tulee tämä meidän yhteinen "huoli" tuossa runossasi esiin :)

    VastaaPoista
  3. Ehkä pitäisi vain elää, pelkäämättä vanhentumista ja könttyyntymistä, niin käy meille kaikille kuitenkin jos ollaan onnekkaita. Uusia virtoja voi tosin aina uida, vähän könttysempänäkin.

    VastaaPoista